Pinja (Saruskan Golden Empress) muutti kasvattajalle pennutuksen ajaksi (Pinja on minulla sijoituksessa). Olimme sopineet, että käyn vielä vilkaisemassa sitä ennen synnytystä, koska halusin nähdä kuinka isoksi se kasvaa ja tuntuuko pennut masussa. Tarkoitus oli käydä kylässä torstaina (tänään siis), mutta eilen Sari soitti iltapäivällä, että lämmöt on hiukan laskeneet, että jos haluan nähdä Pinjan yhtenä kappaleena, niin kannattaa varmuuden vuoksi tulla käymään jo illan aikana. Eilen aamulla se oli jättänyt osan ruoasta syömättä ja hiukan valuttanut limaa joten merkit olivat jo ilmassa, mutta synnytys saattoi olla tulossa milloin hyvänsä, joko pian tai vasta parin päivän päästä... Eihän tuo koskaan varmaa ole ennen kuin oikeasti alkaa pentuja pukkaamaan... :-) Iltapäivällä ja illalla se sitten olikin jo syönyt kaiken hyvällä ruokahalulla...

Ajoimme pihaan ja Pöö oli ulkona vastassa. Ei se ollut kasvanut paljon yhtään viime näkemältä. :-P Ja mä niin odotin isoa pallomahaa, kamerakin oli mukana ja tällaiset otokset tuli otettua... Eipä olisi arvannut, että synnytys oli vain n. viiden tunnin päässä! :-O

Pinja oli myös olemukseltaan kaikkea muuta kuin viimeisillään oleva kantava narttu. Se touhotti innoissaan ja etsi josko löytäisi vaikka kepin heitettäväksi. Ravailikin ihmeen kevyen näköisesti. Luulisi, että palautuu nopsaan pennutuksesta kun oli noin tomeran oloinen. Kuvien otto oli aika hauskaa, Pöö on aito tokokoira... Yritin saada sen seisomaan paikallaan, mutta eihän se malttanut. Loppujen lopuksi käskytin sen sivulle, seurautin vähän matkaa ja tein liikkeestä seisomisen - johan seisoi! :-) Sillä systeemillä otin kuvat molemmista kyljistä.

Löysin kassista vanhan rouhetikun palasen ja annoin sen Pöölle, se oli siellä jäljellä kun ei ollut muille kelvannut. No, Pinjalla kuola lensi ja se piti sitä suurena herkkuna. Sitten menimme sisälle ja parturoin Pinjan. Se kelli kyljellään ja välillä läähätti kovasti, oli sillä kuitenkin aika tukala olo kait vaikka pihalla oli niin reipas ollutkin.