Taas on kuvattu pentuja.

Tullessani pennut olivat unten mailla, joten vein Pöön pihalle puuhastelemaan. Olin ottanut mukaani sen lempilelut - vinkupallon ja narupallon sekä vähän nameja. Ensin leikittiin pallolla ja Pinja juoksi innoissaan... Sitten vaihdoin narupalloon, annoin sen revittää ja voittaa pallon itselleen. Se juoksi pukkilaukkaa pitkin pihaa ylpeänä saaliistaan. Välillä heittelin taas vinkupalloa ja sen jälkeen otin namiseuraamista. Namien syönnin jälkeen palasimme vielä uudelleen leikkimään palloilla. Se oli kamalan tyytyväinen touhuiluun, eikä olisi halunnut ollenkaan lopettaa leikkejä. Lopuksi talloin pienen namiruudun nurmikolle, missä Pinja sai jäljestää naminsa vaahteranlehtien seasta.

Tällä välin pennut olivatkin alkaneet heräillä ja kun tulimme sisään ne alkoivat köpötellä pitkin pentuaitausta. Ne tulivat heti laatikon reunalle kun menin niitä katsomaan. Kovasti olivat uteliaita vieraasta tai aika tuttuhan minä jo niille taidan olla... Pennut pääsivät ensin maitobaariin ja sitten laskimme ne eteiseen ja keittiöön touhuamaan, tämä oli kolmas kerta niille näin isossa maailmassa. Kaikista ahkerin keittiön tutkija oli ollut aiemmin viirunarttu (jolle muuten se viiru ei todennäk. tule jäämään kun on niin kapea) ja tänäänkin se hiippaili pitkin keittiön liukasta laattalattiaa uteliaana.

Pennut alkoivat leikkiä keskenään ja yksi pojista innostui repimään eteisen maton reunaa. Mieluisimmat lelut näyttivät olevankin maton hapsut joita oli kiva kiskoa ja peitto, joka oli laitettu makuualustaksi. :-D Pennuilla oli uusia lelujakin viime näkemältä, mm. hieno vinkulehmä! Minäkin olin tuonut muutamia pentuleluja tullessani, jotka oli olleet kaapissa säilössä kun olivat turhan pieniä koirilleni. Niitä pennut haistelivat kiinnostuneina, oli taas uusia hajuja tutkittavaksi.

Pennuilla oli hoitotätikin, Pinjan emä Janni! Janni pesi pentusia ja ne roikkuivat sen karvoissa. Oli kiva nähdä kolme sukupolvea yhdessä. :-) Olohuoneessa portin takana pentusia katselivat myös Linda (Jannin emä), Rino ja Mindi. Aurinko osui sopivasti olohuoneen sohvalle ja järjestimme sinne pikku kotistudion. Pennut olivat tällä kertaa sen verran villejä, että oli vaikea saada niitä pysymään paikallaan kuvan ottoa varten.  Ne olivat myös kovin uteliaita hienosta alustastaan ja olisivat haistelleet sitä koko ajan ja olikin vaikea saada niiden päätä ylös, että kuvista tulisi edustuskelpoisia... Piti olla nopea nappaamaan kuva, sillä pennut lähtivät välittömästi liikkeelle ja vauhdilla kun ne laittoi istumaan. Kokeilimme houkutella niitä vinkulelulla ja jauhelihalla. Jauheliha oli paikoin aika toimiva ratkaisu, mutta esim. tumma uros innostui siitä niin kovasti, että kuikuili pää pitkänä haistellen, että mistä sitä saisi lisää ja ampaisi kovaa kohti sohvan päätyä kun huomasi lautasen...  :-D Vikaksi otimme vielä ryhmäkuvankin, joa onnistui hienosti kun imutin ja pennut jäivät kuuntelemaan uutta ääntä.

Pentu karkaa!

Nuuh, nuuh... Missä sitä jauhelihaa olis lisää?!? :-P

Kuvauksien jälkeen alkoikin olla pentujen ruoka-aika. Osa porukasta nukahti eteiseen, mutta Pinja ja viirullinen narttu menivät keittiöön kyttäämään, josko sitä ruokaa alkaisi pian tulla...